Lauantai 28.12. ja Drink Floyd veti vuoden 2019 viimeisen keikan Pub Grönanissa. Viime helmikuussa edellisen kerran vieraillut Drink Floyd veti talon täyteen innokasta yleisöä jälleen. Yleisö sai mitä halusi, harvoin olen missään kuullut näin paljon kehuja keikasta, taisi monille tulla nuoruus mieleen.
Sen piti olla yksi keikka, ihan pikku juttu vain, kun Hard Rock Cafe kysyi Bryn Jonesilta voisiko Roger Watersin Helsingin keikan (21.8.2018) kunniaksi järjestää Pink Floyd-aiheisen illan. Ja Bryn suostui. ”Jos olisin tiennyt kuinka paljon se teettää työtä, en olisi suostunut” kertoi Bryn lauantaisen Drink Floyd keikan jälkeen. ”Treenaamiseen meni satoja tunteja, kyllähän jotain perus rock’n’rollia, Chuck Berryä ja muita, soittaa tribuuttina helpostikin, mutta Pink Floydia ei perusrokiksi voi kutsua”. Bändin Facebook-sivulta lainattu arvostelu kertoo paljon: ” We went to see Drink Floyd the day before Roger Waters' gig. We shouldn't have done that. Drink Floyd's dedication to the original Pink Floyd material made Mr Waters sound like a bad copy...”. Keikat ovat jatkuneet, koska kysyntää riittää ja, Benin sanoin, ”Meillä on vielä kova jano”. Hän ei viitannut musiikillisiin intohimoihin.
”Jos olisin tiennyt kuinka paljon se teettää työtä, en olisi suostunut”
Oma juttunsa oli vielä bändi kasaaminen, kun Bryn kysyi Ben Granfeltia mukaan, Ben sanoi, ettei pääse, koska lähtee häämatkalle juuri silloin. Vaan vieressä ollut vaimo, Jasmine Wynant-Granfelt, sanoi että mehän lähdemme vasta pari päivää myöhemmin. ”Yritin siinä sitten potkia Jassia vaivihkaa jalkaan, että ”Ei ei ei”, vaan en onnistunut” kertoi Ben. Pink Floydin musiikki ei ollut Benille juurikaan tuttua ennestään, serkulta muinoin lainatut kasetit saivat tylyn tuomion: ”Vein ne hänelle takaisin ja sanoin että näissä on vain jotain suhinaa, ”No, ne on ne biisit just”- vastasi serkku”. Hyvin on Ben Granfelt omaksunut Pink Floydin musiikin, kitarointi on korvia hivelevän hienoa kuultavaa ja kitaransoitosta perillä oleva taho kommentoi allekirjoittaneelle, ettei Ben missannut nuottiakaan koko iltana. Aika hyvin Beniltä, joka kertoi, ettei vieläkään muista kaikkien biisien nimiä.
Itse keikasta orkesteri tykkäsi, on aina hauska soittaa, kun yleisö on mukana ja diggailee. Bryn epäili, ettei koskaan ole nähnyt keikkatilanteessa niin paljon ihmisiä tanssimassa. Jukka Jylli, basisti, kertoi nauttivansa suuresti, kun tulee 7/4 osa komppia ja ihmiset yrittävät tanssia. Eivät välitä missä tahdissa soitettaan, siellä vaan tanssivat ja rakastavat sitä juttua. ”Crazy Diamonds-biisissä on 10 minuutin intro, kolme kitarasooloa ja pari keyboard-sooloa” lisää Bryn, ”ja jengi vaan joraa. Tosi outoa. Ehkä meidän pitäisi ajatella yhteistyötä Paula Koivuniemen tai jonkun kanssa, ryhtyä tanssibändiksi lavoille”. Ja kaverit alkavat nauraa. Ties vaikka siitäkin jotain tulisi.
”ja jengi vaan joraa. Tosi outoa. Ehkä meidän pitäisi ajatella yhteistyötä Paula Koivuniemen tai jonkun kanssa, ryhtyä tanssibändiksi lavoille”
Keikka siis meni loistavasti sekä orkesterin että yleisön mielestä ja mikäs sen mukavampaa. Kuten Stena sanoi, kiitos yleisölle, se että te tulette katsomaan, tekee tällaiset tapahtumat mahdollisiksi. Lisäisin vielä, että kannattaa tulla katsomaan myös tuntemattomampia muusikoita, koskaan ei tiedä kuka yllättää, voi jopa nähdä tulevan supertähden ennen supertähteyttä.
Teksti: Olli
Kuvat: Victor